Elämäni ”mielenkiintoiseksi” tekevät nykyään aistiyliherkkyydet. Aiemmin en ole kosketusyliherkkyyttä lukuunottamatta kokenut aistiyliherkkyyksiä, muuta kuin ajoittain, jonkin muun asian ne laukaistessa (raskausaikana, humalassa, krapulassa, jne.). Nykyään ne ovat mun ”kavereina” joka päivä.
Kosketusyliherkkyys
Kosketuksen vaikeudesta olen jo aiemmin kertonutkin. Toisena päivänä kosketusta kaipaa ja toisena sitä ei kestä ollenkaan. Jopa kätteleminen on joinakin päivinä liian ahdistavaa.
Hajuyliherkkyys
Ennen sairauslomalle jäämistä, ehdin olla työssä vanhusten palvelutalossa lähihoitajana 7 vuotta. Eli ikäviin hajuihin olen tottunut. Nyt kuitenkin ulosteen haju saa oksentamaan ja vasta pesty vessa haisee pissalle. Aiemmin rakastin hajuvesiä, nyt moni lempituoksuistani on liian voimakas käytettäväksi. Vakuumipakatun lohen haju on lähes sietämätön. Alkoholin hajun tunnistan jo kaukaa ihmisestä. Vaikka juotuja oluita olisi vain yksi, haju on kuin ihminen olisi tippunut oluttynnyriin. Viski, jonka tuoksusta olen ennen pitänyt, haisee desinfiointiaineelle. Pyykinpesuaineen, josta ennen pidin, haju saa hengityksen melkein salpautumaan.
Julkisilla paikoilla tilanteet on joskus tosi ikäviä. Kaupassa ohikulkeva tai kassajonossa ennen tai jälkeen minua oleva henkilö, joka on hieman lipsunut hygieniastaan, aiheuttaa sen, että joudun joko menemään puhaltelemaan ja nieleskelemään sappinesteitä hyllyjen väliin, vaihtamaan jonoa tai tekemään ylimääräisen lenkin.
Omat lenkkikamppeet on pestävä usein ja säilytettävä erillään muista vaatteista, koska ne haisevta niin pahalle.
Eli aika kauas on tultu siitä, että aiemmin hoidin märkivät haavat mielelläni ja vapaaehtoisesti tein likaisimmat työt oksennus-/mahatautiepidemian aikana, kun ei tehnyt pahaa juuri ollenkaan.
Joskus aiemmin vähättelin hajuyliherkkien reaktioita, mutta nyt ymmärrän, miten hankalaa heidän elämänsä on, kun kaikki haisee liikaa ja pahalle. Ainakin mulla hajuyliherkkyyteen liityy myös joistakin hajuista laukeava päänsärky.
Näköärsyke-yliherkkyys
Aiemmin tuuletin päätäni aivottoman väkivaltaviihteen avulla. Nyt saa tv olla mun puolestani kiinni. Jos tv:ssä on vilkkuvaa tai nopeasti vaihtuvaa kuvaa, strobovaloja, tmv., joudun istumaan silmät kiinni. Useat piirretyt ohjelmat ovat liian räikeitä. Myös värikkäiden lehtien lukeminen kulutaa tuhottomasti energiaa.
Onneksi on äänikirjat, joita voi kuunnella vaikka silmät kiinni ja säkkipimeässä. Oikeastaan en juurikaan kaipaa tv:n katselua. Senkin ajan voin käyttää johonkin muuhun tyhjäntoimittamiseen, yliherkkänä päivänä, kun ei mihinkään järkevään pysty.
Kirjojen lukeminenkin on hankalaa, koska ajatus ei pysy kasassa niin paljoa, että sivun lopussa muistaisi, mitä alussa luki, mutta myös siksi, että kirjaimet alkavat nopeasti näyttää silmissä muurahaisilta tai tuhruisilta, vaikka näössäni ei vikaa sen suhteen olekaan.
Luonnon valo ja tuli ovat sellaisia, mitkä eivät ärsytä, vaikka olisikin yliherkkä päivä. Valo tuntuu hyvälle ja pimeänä päivänä saatan tunti tolkulla tuijotella kynttilän liekkiä. Aiemmin tuijottelin takkaa, mutta nykyään meillä ei sellaista ole, se harmittaa. Onneksi on kynttilöitä.
Kuuloaisti-yliherkkyys
Lasten huuto-kiljunta ja ”ininä” on todella häiritsevää. Samoin tv:n mölinä. Jotkut musiikit ärsyttävät, toiset rauhoittavat ja niiden vaikutus vaihtelee päivittäin riippuen mun fiiliksistä. Torjun usein ärsykkeitä kuuntelemalla fiilikseen sopivaa musiikkia kuulokkeilla. Lapsetkin ovat tottuneet siihen, että yliherkkänä päivänä laitan kuulokkeet korville ja kun heillä on asiaa, karjaisevat ”ÄITI!”, ennen kuin alkavat kertoa asiaansa.
Paikassa, jossa on paljon ihmisiä minua ärsyttää puheensorina, jos en pysty keskittymään jonkin keskustelun kuuntelemiseen vaan puhe on oikeastaan vain surisevaa massaa. Tällöin auttaa myös se, jos kykenen keskittymään katsomaan jotain.
Olen oppinut nauttimaan hiljaisuudesta. Laitan usein tv:n kiinni, jos kukaan ei sitä katso (ennen se oli aina auki vaikka kukaan ei olisi sitä katsonutkaan). Joskus saatan laittaa kuulokkeet päähäni, vaikka en kuuntelisikaan mitään, vaimetamaan kodin ääniä (esim. lasten pelien äänet, tiskikone, kuivausrumpu).
Olen aiemmin maininnutkin keikoilla käymisestä. Siellä musiikki soi kovaa, mutta se ei yleensä häiritse, koska olen tietenkin kyennyt valmistautumaan siihen, että musiikki soi siellä kovaa. Ja yleensä musiikki on fiilikseeni sopivaa.
Herkkä kuuloisuus vaikuttaa myös sosiaalisiin tilanteisiin. Jos on paljon hälinää ympärillä, saatan mennä lukkoon, enkä pysty keskittymään keskusteluun. Toisaalta, saatan keskustella sujuvasti, mutta jälkeenpäin en muista koko keskustelusta mitään. Joskus se, että ajatus takkuaa, saattaa aiheuttaa joko kiusallisia tai hulvattomia tilanteita.
Kuten silloin,kun erästä raha-asiaa pohtiessa tuumasin muille, että jos ei muuten selviä, mennään myymään itseämme paikallisen baarin seinustalle. Onneksi asia kääntyi vitsiksi. Tilanne huomioon ottaen olisi ”ajatuspierullani” voinut olla todella huonokin vaikutus.
Ärsykeherkkyys, ajatuksen jumiutuminen ja nopea väsyminen sosiaalisissa tilanteissa ovat johtaneet siihen, etten jaksa ”tyhjäkäynti-lätinää” eikä sanavalintani aina osu kohdalleen tai en jaksa miettiä loppuun asti, loukkaanko keskustelukumppaniani sanavalinnoillani. Tämä on minulle outoa, koska aiemmin saatoin päivä-/yökausia pohtia ilmaisumuotoja, etten vain loukkaisi ketään.
Toivon mukaan keskustelukumppanini ymmärtävät sanoa suoraan, jos loukkaan heitä, se ei ole tarkoitukseni, aina ei vaan tajua, mitä sammakoita suustani päästelen.